Pelastaako digitalisaatio Suomen ja kuinka yrityksistä voisi tulla aiempaa innovatiivisempia? Muun muassa näitä asioita kysyimme Åbo Akademin professorilta Alf Rehniltä.
Alf Rehn vastaa Skype-puheluun kotoaan Turusta. Yhteys pätkii, mutta Rehnin mukaan on silti miellyttävämpää puhua tietokoneeseen, kuin pitää pitkän puhelun aikana kuumenevaa puhelinta korvalla. Tarkoitus on puhua muun muassa digitalisaation aiheuttamasta murroksesta ja yritysten innovatiivisuudesta. Rehn pohtii näitä asioita työkseen Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professorina.
Haastateltavana Alf Rehn (kuva: Sini Pennanen)
Digitalisaatio on vain työkalu
Rehn ei pidä digitalisaatiota itsessään kiinnostavana asiana vaan pikemminkin työkaluna. Digitalisaatio ei siis itsessään pelasta yrityksiä, vaan yritysten pitäisi oppia hyödyntämään sitä omassa liiketoiminnassaan.
”Luodaksemme arvoa digitalisaation kautta, meidän pitää ymmärtää kuluttajakäyttäytymistä, liiketoimintamalleja, tuotannon muuttumista ja trendejä”, Rehn muistuttaa.
Suomalaisten yritysten ongelmana on usein ollut se, että ne ovat Rehnin mukaan parempia digitalisaatioteknologioissa kuin siinä, miten hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia liiketoiminnassaan.
Digitalisaatiota hoetaan kuin mantraa
Ongelmia Rehn näkee myös siinä, että digitalisaatiota pidetään usein jotenkin taianomaisena asiana.
”Ikään kuin jos toistamme sanan digitalisaatio tarpeeksi monta kertaa, niin se korjaa ongelmamme”, Rehn puhisee. Näin ei ole. Silti Rehnin mukaan Suomessa on jääty kiinni digitalisaatiota ihannoivaan kuvaan. Hänen mielestään digitalisaation aiheuttama murros ei edes ole niin suuri kuin yritämme itsellemme uskotella. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että ihmiset haluavat korostaa oman aikakautensa erityisyyttä.
”Katsomme omia kokemuksiamme ja yritämme tätä kautta kertoa tarinaa siitä, että olisimme tärkeitä”, hän näkee.
Digitalisaatio ei ole loppujen lopuksi iso muutos
Paljon digitalisaatiota suurempana murroksena Rehn pitää esimerkiksi 1800-luvun teollistumista tai naisten tuloa työmarkkinoille.
”Miettikää nyt. Siitä on nyt 60 vuotta, kun puolet ihmiskunnasta tuli työpaikoille. Vallankumouksena se saa digitalisaation näyttämään näperrykseltä”, Rehn huomauttaa.
Sitten hän muistuttaa, että työn tekeminen ei ole loppujen lopuksi muuttunut paljon siitä, kun hänen isänsä tai isoisänsä tekivät aikoinaan töitä. Molemmat tekivät töitään toimistosta käsin.
”Se, että saadaan postia eri kautta, ei ole loppujen lopuksi niin iso muutos”, Rehn kärjistää.
”En vihaa teknologiaa. Tämä on vain minun tapani sanoa, että voisimme keskustella kriittisesti siitä, mitä digitalisaatio on.”
Inboxissa vain neljä viestiä
Alf Rehnin mukaan monen digipalvelun iso ongelma on se, että ne eivät toimi riittävän hyvin, ovat vaikeita käyttää tai ovat ”rikoksia esteettisyyttä vastaan”. Esimerkiksi Skype-puhelussa Turkuun kaista ei riitä videokuvan avaamiseen, ääni pätkii ja kerran puhelu katkeaa kokonaan. Yliopistolla häntä on pyydetty käyttämään montaakin eri digipalvelua opetuksessaan, mutta hän on kieltäytynyt muun muassa vaikeakäyttöisyyteen ja käyttöliittymien rumuuteen vedoten. Niiden sijaan Rehn suosii sähköpostia, joka ei petä. Sen käyttöön hän on opetellut erilaisia niksejä ja tekniikoita. Esimerkiksi haastatteluhetkellä Rehn kertoo sähköpostinsa inboxissa olevan vain neljä viestiä.
”Niistä yhden voi näköjään poistaa, koska se ei vaadi reagointia”, Rehn sanoo.
Tällaista itsensä organisointia ja johtamista vaaditaan digiajassa entistä enemmän, koska meilejä, twiittejä ja muita keskeytyksiä tulee jatkuvasti.
”Pitää vaan viitsiä hoitaa asioita, eikä vain miettiä sormi suussa, miksi tämä on niin haastavaa”, hän neuvoo.
Työn rytmittäminen tärkeää
Viestitulvassa ja informaatioähkyssä tuntuu siltä kuin ajasta olisi jatkuvasti pulaa. Kun työpaikoilla aika kuluu lähinnä tulipaloja sammuttaessa, niin milloin ihmisillä on aikaa olla luovia? Rehnin mukaan innovaatioita ei synny ilman deadlineja. Toisaalta tärkeää on työn rytmittäminen, jossa jää aikaa myös joutilaisuudelle. Tässä yrityksissä on vielä tekemistä. Hänen mukaansa esimerkiksi monet toimitusjohtajat näkevät itsensä usein eräänlaisina prosessien vartijoina. Joillekin toimitusjohtajille hän on ollut laatimassa kädestä pitäen vuosikalenteria, jotta heille jäisi aikaa myös muuhunkin kuin kiireellisten asioiden hoitoon.
Rehnin mukaan toimitusjohtajan pitäisi uskaltaa sanoa, että nyt lähden viikoksi mökille lukemaan, eikä minuun saa ottaa yhteyttä.
”Jos heillä ei ole organisaatiossa valtaa tehdä sitä, niin keillä sitten”, Rehn kysyy.
Ideoita kumpuaa oudoista asioista
Omasta luovuudestaan Rehn pitää huolta lukemalla, kokemalla ja testaamalla uusia asioita. Hän myös pyrkii tietoisesti kyseenalaistamaan tekemisiään.
”Pitää olla jatkuvasti vähän epätoivoinen ja epävarma itsestään”, hän sanoo.
Parhaillaan Rehnillä on kesken kirjat metahistoriasta eli historian kirjoituksesta, valtiotieteestä ja prostituutiosta natsi-Saksassa. ”Koskaan ei voi tietää, mistä tulee jokin ahaa-elämys vastaan, sellainen jota voisi joskus käyttää ihan jossain muussa yhteydessä”, hän sanoo. Muitakin hän suosittelee hakemaan oivalluksia oudoista asioista.
”Joka kerran kun lennät vähän pidemmälle, osta esimerkiksi lehti, jota et ole aiemmin lukenut, oli se sitten pornoa tai politiikkaa. Lue se antaumuksella ja mieti, miten voit käyttää sitä työssäsi”, Rehn kehottaa.
Innovaatiokonsultti olisi tyrmännyt Ikean kuningasidean
Rehn hymähtää, että yhdessä vaiheessa yritysten tiloihin oli muodikasta rakentaa luovia tiloja, jotka oli sisustettu ”monivärisin tyynyin ja hassunhauskoin huonekaluin”. Ikään kuin luovuus olisi sallittua ainoastaan niissä, ja huoneiden ulkopuolella tehtiin sitten vakavia töitä.
”Oliko niiden viesti se, että jos tulee luovuuskohtaus, niin mene tuonne huoneeseen, äläkä tule takaisin, ennen kuin se on mennyt ohi”, Rehn kysyy.
Ongelma innovaatioiden suhteen on usein siinä, että melkein kaikki uudet ideat syntyvät Rehnin mukaan keskoslapsina.
”Ne voivat olla ihastuttavia, mutta idean alkutaipaleella ei voida olla varmoja, selviävätkö lapset vaiko eivät”, Rehn vertaa.
Siksi hän penää yrityksiltä rohkeutta lähteä kokeilemaan asioita. Mullistavat innovaatiot ovat täysin uusia asioita, mikä tekee niiden tunnistamisesta erityisen vaikeaa. Esimerkkinä hän mainitsee Ikean, jonka innovaatio oli pakata tuotteet pahvilaatikoihin ja laittaa ihmiset itse kokoamaan huonekalunsa.
Ruotsalaisyrityksen perustaja Ingvar Kamprad ei välittänyt siitä, että idea tuntui monesta hölmöltä, jopa naurettavalta. ”
Ei se (idea) olisi pärjännyt hetkeäkään, jos siinä olisi ollut joku innovaatioprosessi. Ja jos silloin olisi pitänyt päästää konsultti lähelle, niin Ikea olisi varmaan polkupyöräkauppa”, Rehn sanoo.
Prosessikaaviot eivät synnytä innovaatioita
Entä millaisia neuvoja Alf Rehn antaa suomalaisille yrityksille, joiden pitäisi nyt kovasti kehittää uusia tuotteita ja palveluja pärjätäkseen kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Ensimmäinen vinkki on se, että hän kehottaa yrityksiä kokeilemaan rohkeasti uusia asioita.
”Hengittäkää välillä ja hellittäkää otetta mailasta — ei se prosessikaavio ole koskaan yhtään innovaatiota synnyttänyt”.
Hän myös muistuttaa, että työntekijöitä ei voi pakottaa innovatiivisuuteen.
”Innovatiivuus ei ole jotain jota vaaditaan, kuten että nyt teidän täytyy ajatella boksin ulkopuolelta tai jotain muuta vastaavaa hömppää. Innovatiivisuutta varten pitää luoda aidosti tilaa, lähteä palkitsemaan niistä ja antamaan resursseja ideoiden toteuttamiseen.”
Erityisen vaarallista on se, jos yritys lähtee toteuttamaan ainoastaan tuttuja ja turvalliselta tuntuvia ideoita, sillä se nakertaa organisaation innovatiivisuutta.
”Se antaa organisaatiolle signaalin, että älä lähde edes yrittämään, älä haikaile höpön perään.”
“Ideat ovat siitä ongelmallisia, että ei tiedetä varmuudella, onko idea hyvä vai huono, ennen kuin sitä kokeilee käytännössä.”
Teksti: Jussi Miettinen
