Vastuulliset projektikäytännöt ovat sekä Rosalind Buckenhamin, Wärtsilän Head of Development Management Office, että Klarigon toimitusjohtaja Jenni Khadrin arkipäivää. Jenni ja Rosalind istahtivat aamukahvin ääreen pohtimaan, millä tavoin vastuullisuus toteutuu parhaiten IT-projekteissa ja projektinhallinnassa.
Jenni: Vastuullisuusraportointi on jo osittain vakiintunut osaksi yritysten arkipäivää, ja ESG:stä ja CSRD:stä puhutaan paljon vaikka erilaiset vaatimukset ja raportointivelvollisuudet aikatauluineen elävätkin jatkuvasti. Nyt on nähtävissä, että seuraavaksi siirrytään raportoinnin tasolta ruohonjuuritasolle tutkimaan, mitä vastuullisuus voi tarkoittaa IT-projektinhallinnan näkökulmasta.
Rosalind: Tämä on hyvä kehityssuunta. Vastuullisuus on yrityksillä jo liiketoiminnan DNA:ssa, ja myös asiakkaat osaavat sitä vaatia. Sen sijaan IT:n puolella vastuullisuudessa ollaan vasta alkutekijöissä. Aihe jää helposti kyberturvan, tietosuojan ja tekoälyn varjoon niin johtotason keskusteluissa kuin budjetoinnissakin.
Jenni: Me pyrimme saamaan vastuullisuuden mittaamisen osaksi jokaista IT-projektia koosta riippumatta ja siten valuttamaan vastuullisuusstrategiaa koko organisaatioon luonnolliseksi osaksi toimintaa. Joillekin asiakkaille tämä on vielä uutta, ja saatetaan ajatella, ettei vastuullisuus koske yksittäistä IT-projektia.
Rosalind: Juuri näin, peruskysymys on se, millä tavalla IT-projekti linkittyy yhtiön vastuullisuusstrategiaan. Monissa yrityksissä vastuullisuus nähdään vain raportointia koskevana asiana, ja varsinkin IT-projekteissa asiaan harvoin panostetaan rahaa ja resursseja. Itse koen, ettei vastuullisuutta pitäisi käsitellä irrallisena, vaan sen tulisi olla kiinteä osa kaikkea tekemistämme myös IT-projekteissa. Minua kiinnostaa se, mikä on paras tapa mitata vastuullisuutta IT-projekteissa – oleellista on ennen kaikkea se, minkä asioiden mittaaminen on mielekästä ja merkityksellistä. Fyysisten laitteiden käyttöä on helppo mitata, mutta ohjelmistojen ja datan osalta mittaaminen on hankalampaa. Se vaatii osaamisen ja ymmärryksen syventämistä sekä uusia näkökulmia ja oivalluksia.
Jenni: Meidän projektipäällikkömme tuovat tätä näkemystä ja osaamista projekteihin. He auttavat oivaltamaan, mitkä vastuullisuutta mittaavat KPI:t kussakin projektissa tuottavat eniten lisäarvoa myös silloin, kun projektissa ei ole seurattavana esimerkiksi fyysisiä laitteita…
Rosalind: Esimerkiksi niin, että testijärjestelmät ajetaan alas viikonloppuisin tai että energiankulutusta seuraamalla optimoidaan SAAS-palvelun käyttöä sen mukaan, milloin edullista sähköä on tarjolla.
Jenni: Aivan niin. Muutetaan ajattelutapaa siihen suuntaan, että vastuullisuus on luonnollinen osa kaikkia projekteja. Tähtäämme siihen, että jokaisessa IT-projektissa pohditaan vastuullisuutta käytännön tasolla ja otetaan seurattavaksi vähintään yksi vastuullisuusmittari.
Hyödynnämme tässä monipuolista ja laaja-alaista projektikokemustamme, parhaita käytäntöjä sekä kestävyysmetriikkaa koostavan datatiimimme työtä.
Rosalind: Arvoketjun vastuullisuusarviointi kaipaa myös uutta tarkastelua. Yritykset kohdistavat kumppaneilleen ison määrän vastuullisuuteen liittyviä vaatimuksia, ja usein samat kysymyslistat lähetetään kaikille yhteistyötahoille ilman, että niitä skaalataan kumppanin toimialaan soveltuviksi. Tämä ei palvele arviointia tekevää yritystä eikä kumppaniverkostoa.
Jenni: Vastuullisuuskartoituksissa käytettävät kysymyslistat on lähtökohtaisesti usein suunniteltu sellaisia yrityksiä varten, joilla on laaja arvoverkosto, teollista tuotantoa ja suuri ekologinen jalanjälki. Ne eivät vastaa pienten tai keskisuurten yritysten todellisuutta, ja prosessi kuormittaa tarpeettomasti sekä asiakkaitamme että meitä. Arvioinnista saisi tehokkaamman, jos se räätälöitäisiin toimialan mukaan. Kysymyslistaa voitaisiin skaalata yrityksen koon – suuret, pienet ja keskisuuret, mikroyritykset – perusteella. Tai todellisen jalanjäljen pohjalta niin, että digitaalisiin palveluihin erikoistuneelta konsulttitalolta kysyttäisiin tietoturvasta ja -suojasta, eettisyydestä, henkilöstön hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden varmistamisesta sekä päästöjen vähentämisen keinoista. Vastuullisuusarviointi varmasti vielä jalostuu, koska aihe itsessään on tärkeä ja merkityksellinen. Esimerkiksi standardoitu, vapaaehtoinen vastuullisuusraportointi, kuten VSME, voisi antaa riittävän näkymän kumppanin vastuullisuuteen.
Rosalind: Olen huomannut, että IT:n vastuullisuudesta on muodostumassa uusi trendisana. Pyrin omalla työlläni muistuttamaan, että vastuullisuus ei ole IT-projekteissakaan uusi asia, vaan se on pitkään kulkenut mukana esimerkiksi DevOps:n ja FinOps:n käytössä. Se näkyy myös siinä, miten koodausta tehdään, miten pilvipalveluita käytetään, millaisia laitteiden leasing-ajat ovat ja miten sähkönkulutusta seurataan. Tärkeää on, että pysähdymme tarkastelemaan, miten toimimme nyt ja mitä voimme parantaa sekä millä tavalla mittaamme ja tuomme kehitystä näkyväksi.
Jenni: Raportointia koskevan keskustelun keskellä täytyisi muistaa, että tärkein tavoite ei ole se, että raportointivelvollisuus tulee täytettyä. Vastuullisuusnäkökulmalla on jatkossa yhä enemmän painoarvoa, ja nyt on hyvä hetki omaksua se ruohonjuuritasolla kiinteäksi osaksi IT-projektien käytänteitä.